Vakuudet kapeikkona

Thaimaassa oli vaikuttava luolaoperaatio. Muuten todella nopeasti tällaiset uutiset häipyvät tuoreimpien joukosta. Katoavaista on mainen kunnia. Sukeltamisessa ja pelastamisessa yksi pahimmista paikoista oli 40 senttimetriä leveä kapeikko. Ahdistaa edes ajatella. Allekirjoittanut ei siitä olisi mahtunut.

Vuosien ajan olen sieltä täältä havainnoinut tapauksia siitä, että taloudellinen investointi lähinnä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on törmännyt aika koviin vakuusvaatimuksiin. Osin kyse on tietysti yhteiskunnan luomista säännöksistä koskien pankkien vakavaraisuutta. Lopulta kaikki on kiinni poliitikoista. Kaikki tietysti haluavat olla estämässä seuraavaa pankkikriisiä. Mutta meneekö varovaisuudessa lapsi pesuveden mukana?

Kiinteistösijoittamista on montaa sorttia. Eräs alan välittäjä mediassa kirjoitti, että ne ostavat joilla on vakuuksia. Tässä tulee väkisin mieleen sanonta, että raha menee rahan luo. Yrittämiseen pitää olla kannusteita ja taloudellinen menestyminen on ilon aihe koko kansantaloudelle. Vakuudet taitavat olla nykyisten rikkaiden salajuoni, jolla heidän yhteiskunnallinen asemansa pysyy ennallaan suhteessa muihin. Rikastuminen on melko hankalaa. Kaikista pahinta on taloudellisen aktiviteetin hiipuminen.

Nykyajan pankinjohtaja taitaa muistuttaa enemmän apteekkaria riskinotossaan. Ei ole pankkiirin vika, jos yhteiskunta laittaa hänelle enemmän virkamiehen kuin elinkeinoelämän edustajan roolin. Toisaalta turhan tuoreessa muistissa on 1980-luvun mentaliteetti, johon kuului rahan myyminen oikein hartiavoimin. Antaa silti sen asiakkaan tulla itse ensin pankkiin ja sitten vasta katsotaan tilanne.

Lehtien palstoilta suurin osa lukee tarinoita, joissa yrittäjä on konkurssissa menettänyt talonsa. Huonoin puoli on se, että arjessa edelleen yrittäjän talon ja muun omaisuuden sekä varmuuden vuoksi koko muun suvun varallisuus pitäisi saada lainan vakuudeksi. On ymmärrettävää, mikäli siihen herkkuun ei helposti kajota. Myös takuumiehet oppivat 1990-luvun lamasta.

Poliitikot pelkäävät pankkikriisiä. Ensiasunnon ostajille asetetaan rajoituksia. Ajatus voi olla hyvä, mutta lääke ei ole paras mahdollinen. Poliitikoiden pitää vaikuttaa toimiviin tonttimarkkinoihin. Nykyinen kuntien toimintamalli lähinnä pitää hintatasoa keinotekoisen korkealla.

Kyllä Suomessa on sijoittamishaluista rahaa. Perinteisten pankkien kautta kanavointi ei ole houkuttelevaa. Talletuksille saatava korko on tuskin edes inflaatiolta suojassa. Virkamiesmäiset pankit antavat rahaa vain varakkaille ja varmoihin kohteisiin.

Ehkä sosiaalinen media ja joukkorahoitus antavat uusia mahdollisuuksia rahoitusmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan kohtaantoon.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.