Väyrynen jaksaa

Aivan ensin haluan taustoittaa tekstiäni. Väyrysen Paavon pitää olla ainoastaan ylpeä siitä, että hän on päätynyt aiheeksi. Samalla tavalla olen kirjoittanut saksalaisen ruokakaupan historiasta Suomessa. Tosiasioiden luetteleminen ei ole moittimista eikä kehumista. Tätä voi olla joskus vaikea ymmärtää.

Kun poliitikolla asiat menevät huonosti, niin hän syyttää lähes aina mediaa. Väyrynen ei tee tässä suhteessa poikkeusta. Paavo itse tuli tunnetuksi työstään televisiosta jo 1960-luvulla. Taitava toimittajan alku teki tunteisiin vetoavan dokumentin. Loppu on kliseisesti sanottuna historiaa.

Paikka eduskunnassa avautui 23-vuotiaana vuonna 1970. Merkittävimpänä voidaan pitää ministeriyttä jo 29 vuoden iässä. Tällä kohtaa pitää muistaa aikansa mittasuhteet. Politiikka veti silloin puoleensa yhteiskunnan huippuja ja kilpailu oli siten kireää. Tänään parhaat yksilöt perustavat kasvuyrityksiä.

Paavoa voidaan pitää Kekkosen oppipoikana. Presidentin tehtävä on kiehtonut sen verran paljon, että niissä vaaleissa hän on ollut kolme kertaa ehdokkaana. Meillä jokaisella on sanottuja sanoja, jotka mielellään vetäisi takaisin. Väyrynen on saanut negatiivista karmaa osakseen, koska on tiettävästi ilmoittanut olevansa Jumalan valitsema johtamaan Suomen kansaa.

Suomessa on sopimusvapaus. Kassakaappisopimuksella on tietysti kielteinen kaiku. Porvaripuolueiden sopimus hallituksen kokoonpanosta ei toteutunut 1987 eduskuntavaalien jälkeen. Oppositiossa Paavolla oli hyvää aikaa tehdä väitöskirja. Lähteiksi kelpasivat osin omat muistikuvat. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös oli kuin hyvästä komediasta. Neuvostoliitto ei tule koskaan hajoamaan.

Oppositiosta usein noustaan hallitukseen ja niin Väyrysestä tuli lama-ajan hallitukseen jo neljättä kertaa ulkoasianministeri. Sitä seurasi hänen uransa ja kenties koko Suomen historian keskeisin tapahtuma. Hän oli virassa, kun Suomen EU-jäsenyyshakemus jätettiin. Paavo kuitenkin jätti tehtävänsä. Oli todella ovela poliittinen manööveri valita ulkoministeriksi MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavisto. Kiikun kaakun ollut kansa kääntyi suosiolliseksi EU:lle.

Väyrynen on pendelöinyt europarlamentin ja Arkadianmäen väliä sellaista tahtia, että ei siinä ulkopuolinen pysy perässä. Hän oli viimeksi ministeri 2007 vaalien jälkeen. Paavo onnistui presidentinvaaleissa 2012 yhtenäistämään keskustan tulehtunutta kenttää siinä määrin, että edes Juha Sipilä ei olisi nykyisellä paikallaan ilman Väyrystä.

Mediaa Väyrynen pyörittää miten huvittaa. Kerran lehdistötilaisuudessa yllättäen julkistettiin avustajan eurovaaliehdokkuus. Se päättyi onnellisesti. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin nyt on tyyntä myrskyn edellä.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.