Talouspolitiikan teatteri

Yhteiskuntasopimusta on synnytetty pitkään ja huolellisesti. Näytelmässä on ollut useita väliaikoja ja käsikirjoitusta ei liene kukaan tehnyt. Katsojilta on takamus lähes puutunut. Hallituksen tavoitteita ja osapuolien neuvotteluita itsessään pitää kunnioittaa. Sen sijaan sovitun sisällön yksityiskohtia saa ja pitää arvostella ankarasti. Toki tämän kirjoitushetkellä SAK:n saati ahtaajien vastaus ei ole vielä tiedossa.

Työeläkemaksua siis siirretään työnantajilta palkansaajien maksettaviksi. Samoin käy työttömyysvakuutusmaksulle. Talouspolitiikan teatterissa tämä puhe sopii molemmille osapuolille. Palkanmaksajat pääsevät paperilla halvemmalla ja voivat luvata esimerkiksi työllistävänsä enemmän tulevaisuudessa. Vastaavasti työntekijät osaltaan kantavat enemmän vastuuta osallistumalla sivukulujen maksamiseen. Tässä järjestelyssä tavallaan kaikki säilyttävät kasvonsa.

Suomen yliopistoissa opetetaan paljon taloustiedettä, mutta oppi ei tunnu menevän perille. Eläkemaksut yhdessä elvytyksen määrittelyn kanssa olivat oman professorini esimerkit vääristä käsityksistä. Television sarja Maanalainen armeija iskee jälleen, oli hyvää parodiaa aiemmasta ohjelmasta. Mieleen on jäänyt yksi valmiiksi naurettu repliikki, joka toistui lähes joka esityksessä. Kuunnelkaa minua hyvin tarkkaan, sillä sanon tämän vain yhden kerran.

Suomen työmarkkinoiden kannalta on aivan yhdentekevää, että kummalle osapuolelle eläkemaksut muodollisesti asetetaan! Kärjistäen maksu voidaan sälyttää vaikka kokonaan työntekijälle. Aluksi huoltoasemilla esiintyy tietysti parranpärinää. Kun asiaa tarkastelee 20 vuoden perspektiivillä, niin huomaa työmarkkinoiden asettuneen työllisten määrän mielessä samaan tasapainoon. Nimellispalkka on tietysti kasvanut, mutta kansantalouden ja yritysten todellisen suorituskyvyn kannalta mitään uutta ei ole tapahtunut.

Se on sitten eri asia, jos muutetaan verojen ja maksujen tasoa. Sillä saadaan aikaan dynaamisia vaikutuksia. Liian korkea verotus voi saada aikaan sen, ettei työnteko kannusta vaan siirrytään nauttimaan mieluummin vapaa-ajasta. Muutama yksilö voi toimia aivan eri lailla. Kansantaloudessa kokonaisuudet ratkaisevat eikä se kuuluisa oma napa.

Taloustieteen kursseilla hahmotellaan monesti kahden hengen taloutta. Sanotaan nyt sitten toista henkilöä nimellä Robinson Crusoe ja olkoon yllättäen toinen ihminen nimeltään Perjantai. Daniel Dufoen romaani täyttää muuten kolmen vuoden päästä ihailtavat 300 vuotta.

Nollasummapelillä toteutetut työehtojen muutokset eivät vaikuta näiden kahden tuotannontekijän tuottavuuteen, mikäli he käyvät kauppaa ulkomaiden kanssa. Taloustiede on mukava, mutta päättämisessä turha oppiaine.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.