Asiallinen ja asiaton TV
Se oli jo reilusti ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja, kun erään keskusteluohjelman lähikuvaus ärsytti kirjoittajaa todella pahasti. Siinä mielessä oikeus voitti, että tämä talousasiantuntija istuu nyt Arkadianmäellä. Kautta aikain kuvaajia on huvittanut ihmisten esiintymisjännitys ja sormilla eri tavoin hipelöiminen päätyy lähes väistämättä aina zoomauksen kohteeksi.
Sen sijaan lähetystekniikan diktaattoreille seuraava asia tiedoksi. Jos on pienintäkään epäilyksen sijaa sille, että haastateltavan liikkeet antavat osviittaa jostain sairaudesta, niin kuvaa vaikka studion kukkakimppua kyseisen ihmisen tahdosta riippumattomien liikkeiden sijasta.
Sama tahti tuntui näytti jatkuvan Kansallisen veteraanipäivän osalta. Toki välähdykset olivat lyhyitä ja valaistus oli himmeä, mutta oma ärsytyskynnykseni ylittyi taas ja päätyi siis aiheeksi. Pieni väsähtäminen pitkän päivän keskellä arvokkaan ikäihmisen kohdalla ei vaan saa päätyä valtakunnan eetteriin.
Kauniin herkistymisen havaitseminen on eri asia kuin murtuneella ihmisellä mässäily. Journalisteilla on eettisiä ohjeita käytössään. Televisio on monella tapaa paljon julmempi. Toivottavasti kuvaajat vehkeineen pysyvät asiallisella eikä asiattomalla linjalla.
Onneksi veteraanipäivässä tuli myös hyviä asioita esille. Tasavallan presidentti puhui veteraanien parantuvista eduista. Myös tällä palstalla on ollut esillä veteraanien luokittelu sotavammojen haitta-asteen perusteella. Luokittelun pitäisi nyt siis olla poistumassa. Samalla tulee mahdollisuus uusiin palveluihin.
En ole mikään asiantuntija tällä sektorilla, mutta jotain voin sanoa varmasti kuntasektorin käytännön toiminnoista. Lakisääteinen etu on tietysti hyvä lähtökohta palveluiden saamiselle. Arkitodellisuus lipsuu helposti nurjalle puolelle. Joskus kaupunkilaisten pitää olla todella sinnikkäitä, että he saavat itselleen oikeutetut palvelut. Syystä tai toisesta kunnan edustajat keksivät erilaisia verukkeita, miksi etua ei nyt tällä kertaa myönnetä ollenkaan tai se tulee pienennettynä.
Veteraanien kohdalla kunnan taholta pieni 100 palstamillimetrin ilmoitus paikallislehdessä ei kerta kaikkiaan ole riittävää tiedottamista. Ainoa oikea tapa on jalkautua ihmisten koteihin. Yleisesti ottaen asiakkaiden tunteminen helpottaa johtamista. Nyt tilanne ei ole sellainen, eli parantamisen varaa on ja paljon.
Ellei tarjottu palvelu vaatimattomille ihmisille kelpaa ensimmäisellä kerralla, niin sitten kannattaa käydä toisen kerran. Se on huolehtimista eikä painostamista. Lähimpien omaisten ottaminen mukaan hoidon suunnitteluun pitää olla automaattista. Suomi ja veteraanit ansaitsevat hienon itsenäisyyden juhlavuoden 2017.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.